Luottamus asuu epävarmuuden ytimessä

18.04.2020

Alkanut vuosi on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen koko ihmiskunnalle. Koronaepidemia on herättänyt paljon pelkoa ja huolta ihmisissä, mutta samalla se on toiminut suurena herättelijänä monelle. Valtamedian pelkoa lietsova tapa uutisoida asioista on ihmetyttänyt, samoin se, ovatko kaikki uutiset edes totta? Kaikki tämä aiheuttaa epävarmuutta, sillä mihin voin luottaa, jos en voi luottaa edes suomalaiseen mediaan? Jos meitä johdetaan harhaan ja meille valehdellaan, niin miksi? Kuka sitä tekisi ja mitkä olisivat tämän tahon motiiivit?

Tiedän hyvin sen tunteen, minkä oman maailmankuvan järkkyminen aiheuttaa. Sen, kun kaikki, mihin olet aiemmin uskonut ja luottanut, ei enää vakuutakaan sinua. Silloin tuntuu, että on täysin tyhjän päällä. Ketä voin uskoa, mihin tietoon voin luottaa? Mistä tiedän, kuinka minun kannattaa toimia omassa arjessani, jos en voi vain luottaa esimerkiksi viranomaisten ohjeistuksiin?

Tuon epävarmuuden sietäminen ja siinä rohkeasti pysyminen kannattaa. Anna sen ikävän tunteen ja pelon tulla. Koe se, vaikkei se tunnu mukavalta. Se ei nimittäin ole tullut jäädäkseen, sen voin luvata. Ja kun se lopulta haihtuu, olet vapaampi kuin koskaan aiemmin!

Itse aloin aikoinaan tuossa epävarmuudessani tajuta, että vaikka en TIEDÄ mikä on totta, se ei haittaa. Kun siedin sitä ajatusta, etten oikeastaan tiedä varmaksi paljoakaan, tuo epävarmuus alkoi pikkuhiljaa haihtua ja aloin kokea olevani turvassa, tietämättömyydestäni huolimatta. Turvallisuuden tunne tuli sanattomasta läsnäolosta, olemisesta, eikä enää tietämisestä.

Ymmärsin myös, etten koskaan voi edes tietää koko totuutta maailman tapahtumista. Kaikki tietolähteet ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja. Siitä lähtökohdasta olikin hyvä lähteä tutkimaan avoimesti erilaisia lähteitä, sekä puntaroimaan ja kuulostelemaan sydämessäni, mikä tieto minusta tuntuu todennäköisimmin oikealta. Ja kun olin vuosia tutkinut erilaisia lähteitä, aloin nähdä kokonaiskuvan maailman menosta yhä selkeämmin.

Tätä samaa harjoitan edelleen jatkuvasti. Kun kuulen jonkin uutisen, olipa sen lähde mikä tahansa, pysähdyn heti kuulostelemaan miltä sen sanoma minussa tuntuu. Joskus uutinen voi herättää pelkoa, silloin pysähdyn purkamaan sen pelon. Käyn tunteen ja siihen liittyvät ajatukset kaikessa rauhassa läpi. Mitä pelkään, miksi, mitä sitten jos niin käy? Toisaalta myös positiivinen innostus on hyvä tiedostaa. Joskus joku uutinen kuulostaa niin hyvältä, että siihen haluaa ehdottomasti uskoa ja myös silloin voi sokeutua asiavirheille!

Vasta sitten, kun olen laittanut pelon tai muut voimakkaat tunteet syrjään, pystyn objektiivisesti arvioimaan itse uutisen sisältämää tietoa. Vaikuttaako se uskottavalta, kuka sen on julkaissut ja miksi? Mitä muut käyttämät lähteeni ovat sanoneet asiasta, entä mitä intuitioni sanoo? Lopulta joko pidän juttua hyvin luotettavana, epäluotettavana tai sitten en vielä tiedä mitä ajatella. Ja kaikki nämä lopputulemat ovat ihan yhtä hyviä.

Maailman tapahtumien seuraaminen on minulle harrastus ja mielenkiinnon kohde. Todellisuus on usein tarua ihmeellisempää ja etenkin tällaisena aikana, kun ihmiskunta on heräämässä, seuraan mielelläni mitä ympärilläni tapahtuu. Pidän myös tärkeänä totuudenmukaisen tiedon etsimistä ja jakamista, sillä se voi auttaa ihmisiä ratkaisevasti henkisessä kasvussa.

Tiedosta ei kuitenkaan pidä tulla liian tärkeää, eikä oma mielenrauhan tule olla riippuvainen tietämisestä tai oikeassa olemisesta. Omassa elämässäni tieto ei ole tärkein toimintaani ohjaava asia, vaan intuitio, sydämen ääni. Se on lopulta ainoa, johon voin varmasti luottaa.

Valoisaa ja mielenkiintoista kevättä,

Tiina